Hiihtolomalla Hollannissa: Amsterdam (3. päivä)

Kolmantena päivänä, joka oli kotiinlähtöpäivä, lähinnä kävelin nauttimassa ilmapiiristä. Aurinko paistoi, eikä tuullut, joten sääkin suosi kävelemistä.

Ainoa varsinainen käyntikohteeni oli Tropenmuseum. Siellä on esineistöä eri kulttuureista ympäri maailman, Meksikosta Indonesiaan. Hollannin siirtomaaisännyyttä ei mitenkään peitellä, vaan tuodaan esille. Komea museo, mutta siellä minulle tuli mieleen, että onkohan esimerkiksi jossain aasialaisessa maassa museota, jossa esiteltäisiin eurooppalaisten eksoottisia tapoja ja uskomuksia? Museossa on mukava kahvila, jossa söin lounaan.

Muuten todellakin vain kävelin ympäriinsä ja kävin välillä kahvilla tai oluella. Lentokentälle menin tapani mukaan hyvissä ajoin, vaikka Amsterdamissa on helppo ja luotettava junayhteys keskusrautatieasemalta Schipoliin.

Tropenmuseum

Hiihtolomalla Hollannissa: Amsterdam (2. päivä)

Stedelijk Museum

Keskiviikkona ensimmäinen kohteeni oli nykytaiteen ja designin museo Stedelijk Museum. Menin sinne raitiovaunulla nro 2, jotta en väsyttäisi jalkojani heti aamulla. Amsterdamissa on mukavasti turisteille sopiva lippusysteemi. Raitiovaunusta voi ostaa rahastajalta 24 tunnin lipun (maksoi 7,50 euroa), jonka voimassaoloaika alkaa ensimmäisestä vilautuksesta lukulaitteelle. Lippu on sirukortti ja jostain syystä päivälippuakin pitää näyttää lukulaitteelle myös silloin, kun poistuu kulkuvälineestä. Paikalliset asukkaat näyttivät aina lippujaan, joten minäkin tein niin. Haagissa oli samanlainen systeemi. 48 tunnin lippuja myydään myös, mutta niitä ei saa kulkuvälineistä.

Aloitin Stedelijk Museumissa design-puolelta. Suomalainen suunnittelu on siellä hyvin edustettuna, esim. Alvar Aalto ja Rut Bryk. Tapio Wirkkalalle oli omistettu yksi huone. Nykytaiteen osastot olivat hienoja. On aivan uutta taidetta, vähän vanhempaa (Jeff Koons, Willem de Kooning) ja klassikoita (Kandinsky, Malevich, Chagall). Jopa omalta suosikiltani Jackson Pollockilta oli yksi taulu. Pollockia näkee aika harvoin.

Museo on sen verran suuri, että välillä piti käydä kahvilassa, jotta jaksoi jatkaa.

Nykytaiteen museon jälkeen vaihdoin aivan toisenlaiseen kohteeseen. Muutaman minuutin kävelymatkan päässä on Heineken Experience. Heinekenin vanhaan panimoon on rakennettu olutsuvun historiaa ja oluen valmistusta esittelevä näyttely. Kävijät olivat aika erilaisia kuin edellisessä käyntikohteessani museossa. Suurin osa oli nuoria miehiä, mutta oli siellä muitakin vanhoja naisia kuin minä.

Heineken Experience on toteutettu kekseliäästi ja osin interaktiivisesti. Oluen valmistusta esitellään lyhyellä filmillä. Katsomo liikkuu, värähtelee ja keinuu. Oluen maistamista opetetaan lyhyesti (oikeaa olutta maistaen). Kierroksen lopussa on tietysti baari, jossa voi juoda pääsylippuun sisältyvän tuopillisen ja enemmänkin, jos maistuu.

Seuraavaksi ajoin raitiovaunulla Rembrandtpleinille syömään. Tällä kertaa pastaa.

Jatkoin raitiovaunulla, kun nyt oli lippu, ja menin lähelle Westerkerkiä Prinsengrachtin varrelle. Halusin kävellä kanavan vartta Leidsepleinille. Otin samalla kuvia jokaisesta matkalla olleesta sillasta sekä sillalta. Niitä oli aika monta. Tulin ajatelleeksi, että Amsterdamissa täytyy olla hyvin järjestetty organisaatio, joka huolehtii siltojen kunnosta. Monella sillalla ajetaan autoillakin, joten niiden pitää kestää.

Leidsepleinilla join leivoskahvit. Sen jälkeen menin hetkeksi hotellille.

Iltaohjelmassa oli elokuvateatteri Tuschinski aivan Rembrandtpleinin vieressä. Tuschinski on hieno vanha teatteri, hieno sekä sisältä että ulkoa. Sali 1 on opaskirjojen mukaan upein, mutta siellä meni 50 Shades of Grey, joten valisin salin 2 Birdmanin. Tulin siis katsoneeksi Birdmanin viikkoa ennen kuin se palkittiin Oscareilla. Hollannissa elokuvat näytetään sivistyneesti eli alkuperäiskielellä hollanniksi tekstitettyinä.

Heineken Experience

Prinsengracht

Herengracht

Rembrandt aukiollaan

Elokuvateatteri Tuschinski

Hiihtolomalla Hollannissa: Amsterdam (1. päivä)

Helmikuun hiihtolomallani siirryin Haagin jälkeen Amsterdamiin. Viikonpäivä oli tiistai. Koska kiertelin aamupäivällä vielä Haagissa, tulin Amsterdamiin yhden maissa. Matkustin tietysti junalla ja saavuin Amsterdamin keskusrautatieasemalle.

Hotellini Inntel Hotels Amsterdan Centre oli erinomaisella paikalla noin viiden minuutin kävelymatkan päässä asemalta. Huoneeksi sain ison kahden hengen huoneen. Varaukseeni ei kuulunut aamiaista, mutt hotellissa selvisi, että se maksoi vain 14 euroa ja päätin kokeilla sitä seuraavana aamuna. Se kannattikin. Erinomainen aamiainen, joten söin sen molempina hotelliaamuinani.

Tiistaina saapuessani en tietenkään jäänyt hotelliin, vaan poistuin nopeasti kaupungille. Olen käynyt Amsterdamissa kaksi kertaa aiemmin, joten en tällä kertaa mennyt kolmeen turistien suosikkikohteeseen eli Anne Frankin taloon, van Gogh Museumiin, enkä Rijksmuseumiin.

Rembrandthuisissa en ollut käynyt, joten suuntasin ensimmäiseksi sinne. Rembrandt asui talossa siihen saakka, kunnes teki konkurssin ja joutui muuttamaan pois. Talo on entisöity säilyneiden tietojen perusteella. Kävin muutama vuosi sitten Atwerpenissa ja siellä Rubensin talossa. Näistä kahdesta taiteilijatalosta Rubensin talo on paljon hienompi. Ilmeisesti hän osasi hoitaa taloutensa paremmin kuin Rembrandt, vaikka jälkimmäinen olikin paljon parempi taiteilija. Joka tapauksessa Rembrandthuisissakin kannattaa käydä. Vaikka oli helmikuu, talossa oli niin paljon kävijöitä, että joissakin huoneissa oli ahdasta (huoneet olivat aika pieniä). Varsinaiseen turistiaikaan sisäänpääsyä joudutaan varmaan rajoittamaan.

Sitten kello olikin jo niin paljon, että piti päästä syömään. Läheinen Rembrandtplein on ravintoloiden ja kahviloiden reunustama aukio, josta jokainen löytää itselleen sopivan ruokapaikan. Muistin Rembrandtpleinin aikaisemmilta käynneiltäni, jolloin oli kesä ja terasseilla oli mukava istuskella. Helmikuussa moni ravintola käytti infrapunalämmittimiä, mutta varsinkin ruokailijat suosivat sisätiloja. Löysin mukavan ravintolan, jossa söin hollantilasen pizzan vastineen eli letun, jonka täytteenä oli kinkkua.

Loppupäivän käytin kävellen. Vain kävelemällä tutustuu kaupunkiin kunnolla. Kävelin Bloemenmarktin (kukkatori) kautta Leidsepleinille. Kukkatorilla myytiin tähän aikaan vuodesta enimmäkseen kukkasipuleita, mutta oli siellä tulppaanejakin. Leidseplein on kesäaikaan iltaelämän keskus, mutta oli sen kahviloissa nytkin paljon istuskelijoita. Minä pidän enemmän Rembrandtpleinista.

Kävelyni aikana pistäydyin kirjakaupassa ja ostin yhden hollantilaisen, englanniksi käännetyn kirjan, jota aloin myöhemmin lukea olutlasillisen ääressä. Keskustan Dam-aukion takana on vanhaan hienoon rakennukseen tehty ostoskeskus Magna Plaza, jota kävin katsomassa, mutta tapani mukaan en mennyt yhteenkään kauppaan. Hotelliin palasin melko aikaisin illalla. Edellisellä viikolla alkanut flunssa väsytti vielä.

Rembrandthuis

Bloemenmarkt