Uusia muistomerkkejä Berliinissä

Kesän Berliinin matkalla kävin katsomassa kahta uutta muistomerkkiä. Yläkuvassa on natsien "eutanasiamurhien" uhrien muistomerkki. "Eutanasia" on muistomerkin nimessä lainausmerkeissä, koska sanaa käytettiin harhaanjohtavasti. Muistomerkkiin liittyy informaatiota (näkyy alemmassa kuvassa, vaikka huonosti) siitä, mitä tapahtui.

Muistomerkin sijaintipaikalta, Tiergartenstrasse 4 (lähellä Potsdamer Platzia), johdettiin ja organisoitiin erilaisissa hoitolaitoksissa olleiden potilaiden massamurhaamista. Uhrien lukumäärästä on vain arvioita, mutta liikutaan sadoissatuhansissa.

Muistomerkki avattiin 2.9.2014.

Toinen samaan asiaan liittyvä muistomerkki on Brandenburgin portin ja eduskuntatalon välisellä alueella. Muistomerkki on rakennettu natsien murhaamien romanien muistoksi. Se avattiin 24.10.2012.

Muistomerkin ympärillä oli niin paljon katselijoita, että en saanut siitä kunnollista kuvaa, mutta ehkä kuvastani näkyy teoksen perusrakenne: lampi, jonka keskellä olevalla kivellä on aina tuoreita kukkia. Lampea ympäröivän kiveyksen kiviin on kaiverrettu keskitysleirien nimiä.

Molemmista muistomerkeistä löytyy lisätietoa (saksaksi) täältä.

Dresden

Frauenkirche

USA:n ja Iso-Britannian ilmavoimat pommittivat Dresdenin keskustan hajalle II maailmansodan loppuvaiheessa 13.-15.2.1945. Pommitetun kaupungin kuvia löytyy esimerkiksi täältä. Keskustaa on rakennettu uudelleen samanlaiseksi kuin se oli ennen. 1700-lvulta peräisin ollut Frauenkirche oli täysin rauniona. Sitä alettiin rakentaa 1990-luvulla ja se vihittiin käyttöön vuonna 2005. Ennen Dresdeniin matkustamista luin Kurt Vonnegutin kirjan Teurastamo 5, jossa Vonnegut käyttää pohjana omia kokemuksiaan sodasta. Hän oli sotavankina Dresdenissä pommituksen aikaan.

Minulla oli etukäteen käsitys, että Dresdenin vanha barokkikeskusta olisi hyvin kaunis. Tavallaan se onkin, mutta kuuluisat rakennukset (mm. Semperoper, linna, katedraali, Zwinger) ovat pinnaltaan kovin tummuneita, siis likaisia. Lieneekö kivi jotenkin huokoista, niin että ilmansaasteet tarttuvat siihen. Viimeisimpänä rakennettu Frauenkirche on vielä vaalea ja kaunis. Tavalliset talot keskustassa ovat huoliteltuja ja hyvässä maalissa.

Aivan Dresdenin keskustassa rakennetaan vieläkin paljon. Yllä oleva kuva on hotellihuoneemme ikkunasta aukiolle, jonka toisella laidalla on Frauenkirche. Takana näkyy nostureita. Rakenteilla oli kortteli, johon tulee kauppakeskus, toimistoja ja asuinhuoneistoja.

Dresdeniä halkoo Elbe-joki. Vanhan keskustan puoleinen ranta on jyrkkä, mutta toinen puoli on laakea. Käyntimme aikana elokuussa veden pinta oli ilmeisen alhaalla. Jos pinta nousee, joki laajenee huomattavasti. Joen yli uudemmalle puolelle kannattaa myös mennä. Siellä ensimmäinen näky on kyllä aika kamala eli "kultainen ratsastaja"-patsas. Toiselta puolelta voi ihailla vanhan keskustan silhuettia.

Vaikka Dresdenin keskusta on pieni, niin minusta kannattaa ostaa päivälippu julkisiin kulkuvälineisiin. Lippu maksoi kesällä 2015 6 euroa. Raitiovaunulinjoja on useita ja vuorovälit ovat tiheitä. Kun olimme Dresdenissä, oli kovin kuuma ja ihan vain joen ylikin kannatti mennä raitiovaunulla jalkoja säästääkseen, eikä kävellä joka kerta. Menimme raitiovaunulla myös kauemmas aivan umpimähkään, jotta näkisimme muutakin kuin keskustan. Raitiovaunulla numero 9 pääsi suureen kauppakeskukseen nimeltä ElbeparkDresden. Me emme käyneet kauppakeskuksessa, koska emme ole shoppailijoita, mutta tämä tieto siksi, että jotakuta saattaa kiinnostaa.

Modernista Dresdenistä mielenkiintoisinta oli Volswagenin tehdas Gläserne Manufaktur. Siellä valmistetaan Volkswagenin luksusautoja, joiden merkki on Phaeton. Nimensä mukaisesti tehdas on lasinen eli sen seinät ovat lasia. Tehdasta pääsee vapaasti katsomaan myös sisältä. Valitettavasti tehtaan toiminta on elokuussa keskeytyksissä lomien vuoksi, joten emme nähneet autojen kokoamista. Tehdassali kuitenkin näkyi, koska sisäseinätkin olivat lasia. Kuvia ei varsinaisesta tehtaasta saanut ottaa, mutta muista tiloista sai. Niissä oli minusta Aalto-vaikutteita.

Yksi Phaeton-malli

Hotellimme oli Steigenberger Hotel de Saxe aivan keskustassa vastapäätä Frauenkircheä. Se oli hyvä valinta. Aamiaista siellä ei kannattanut syödä, koska se oli kallis (25 euroa). Muutaman minuutin kävelymatkan päässä oli kahvila Alex, jossa oli erinomainen aamiaisbuffet hintaan 7,90. Kahvi piti ostaa erikseen. Buffetissa oli kaikkea, mitä hyvällä aamiaisella pitääkin olla. Hinta oli mielestäni käsittämättömän halpa.

Hotelli

Kuninkaallinen Aranjuez

Historiallinen Aranjuezin kaupunki on noin 40 kilometrin päässä Madridista. Sinne pääsee linja-autolla tai paikallisjunalla. Junamatka Atochan asemalta kestää noin 40 minuuttia ja maksoi toukokuussa 4 euroa 5 senttiä.

Aranjuez on kuuluisa kuninkaallisesta linnastaan, joka rakennettiin 1500-luvun loppupuolella. Linna paloi pahasti kaksikin kertaa 1660-luvulla, mutta se korjattiin tulipalojen jälkeen. Linna on valtavan suuri, eikä mahdu kunnolla valokuviin. En käynyt tämänvuotisella matkallani linnassa sisällä, mutta olen käynyt siellä aikaisemmin. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä! Toinen toistaan hienommat huoneet ja salit ovat näkemisen arvoisia.

Linnan ympärillä on laaja puisto. Lähellä linnaa puistossa on hoidettuja nurmikoita ja suihkulähteitä, kauempana on erityylisiä alueita, jopa metsää. Puisto on niin suuri, että sitä on jalkaisin mahdotonta nähdä kunnolla. Kannattaakin mennä ajelulle pikkujunalla nimeltään Chiquitrén. Chiquitrén-kierros alkaa linnan vierestä ja kestää noin 45 minuuttia. Junan reitti kulkee myös kaupungin puolella. Aranjuezin kaupungissa itsessään ei ole mitään erikoista, mutta onhan se tietysti tyypillinen espanjalainen pikkukaupunki ja siksi katsomisen arvoinen. Minun junakierrokseni teki iloiseksi espanjalaisen isäntäni 3-vuotias pikkutyttö, joka oli innostunut junasta, maisemista ja ihmisistä, jotka vilkuttivat ajaessamme ohi.

Chiquitrén

Kolme madridilaista kahvilaa

Kahvila Viena on aivan loistava paikka nauttia hyvä leivonnainen kahvin kanssa. Vaikka kahvilan nimi on Viena (Wien), niin ei kannata odottaa sisustukseltaan wieniläiskahvilaa. Kahvilan puolella on vain pari pöytää, takaosan baarissa muutama lisää. Tämän paikan valttina ovat leivokset ja muut herkut.

Delisco on Fuencarral-kadun varrella aika lähellä Gran Víaa. Pienen aukion laidoilla on Dunkin' Donuts ja Starbucks, mutta onpa niiden väliin mahtunut espanjalainen Deliscokin. Söin siellä parasta koskaan maistamaani suklaakakkua.

Café Comercial Glorieta de Bilbaon laidalla on yksi Madridin vanhimpia kahviloita, perustettu jo 1800-luvulla. Se tuo sisustukseltaan mieleen vanhat pariisilaiskahvilat. Pöydät tummaa puuta, katossa kristallikruunut. Seiniä kiertävät kirjahyllyt. Comercialissa tarjotaan lounasaikaan Madridin tyyliin kolmen ruokalajin menuita. Halvempi maksoi 10 euroa ja kalliimpi 15,50. Miljöö on hieno vaikka vain viinilasillisen tai kahvikupillisen taustaksi.

Goya ja Picasso Pradossa

Prado etukäteen ajan varanneiden sisäänkäynnin puolelta

Pradon vaihtuvissa näyttelyissä on tänä vuonna kaksi mielenkiintoista: 10 Picassoa Baselin taidemuseosta (14.9 saakka) ja Goya Madridissa (7.6 saakka). Pradon vaihtuviin näyttelyihin ei ole erillistä pääsylippua, vaan ne nähdäkseen pitää ostaa lippu, jolla näkee koko museon. Hinta on 14 euroa. Olen käynyt Pradossa aikaisemminkin ja se on valtava museo. Ei kannata edes yrittää katsoa kaikkea kerralla. Tällä kertaa keskityin kahteen edellä mainitsemaani näyttelyyn. Jono oli valtavan pitkä jo toukokuussa, mutta se veti yllättävän hyvin.

10 Picassoa Baselin taidemuseosta

Tämä on selvästi täky (niinkuin Prado tarvitsisi sellaista!). Näyttelyä mainostetaan paljon. Taulut on sijoitettu heti ensimmäiseen saliin sisäänkäynnin jälkeen. Taulut ovat keskellä salia omilla seinäkkeillään. Vertailukohtana on salin seinien vakiotaulut, jotka ovat Rubensia. Melkoinen ero. Kymmenen taulun joukossa on muutama erinomainen, esimerkiksi näyttelyn julisteeseen valittu Istuva harlekiini.

Goya Madridissa

Tämä oli minusta parempi näyttely. Se on sijoitettu Pradon vaihtuvien näyttelyiden saliin ja sisään pääsee vain tiettyinä aikoina, minun käydessäni puolen tunnin välein. Goya ei kiinnosta kävijöitä yhtä paljon kuin Picasso, joten ei ollut tungosta ja tauluja pystyi katselemaan kaikessa rauhassa. Näyttely on erinomaisesti suunniteltu. Taulut on ripustettu teemoittain (yhteiskuntaluokat, huvittelu, metsästys jne.). Näyttelyssä on muidenkin taiteilijoiden kuin Goyan töitä samoista teemoista ja samalta aikakaudelta. Eniten on kuitenkin Goyan maalauksia ja ne kyllä erottuvat muista. Hyvin suositeltava näyttely!

Hiihtolomalla Hollannissa: Amsterdam (3. päivä)

Kolmantena päivänä, joka oli kotiinlähtöpäivä, lähinnä kävelin nauttimassa ilmapiiristä. Aurinko paistoi, eikä tuullut, joten sääkin suosi kävelemistä.

Ainoa varsinainen käyntikohteeni oli Tropenmuseum. Siellä on esineistöä eri kulttuureista ympäri maailman, Meksikosta Indonesiaan. Hollannin siirtomaaisännyyttä ei mitenkään peitellä, vaan tuodaan esille. Komea museo, mutta siellä minulle tuli mieleen, että onkohan esimerkiksi jossain aasialaisessa maassa museota, jossa esiteltäisiin eurooppalaisten eksoottisia tapoja ja uskomuksia? Museossa on mukava kahvila, jossa söin lounaan.

Muuten todellakin vain kävelin ympäriinsä ja kävin välillä kahvilla tai oluella. Lentokentälle menin tapani mukaan hyvissä ajoin, vaikka Amsterdamissa on helppo ja luotettava junayhteys keskusrautatieasemalta Schipoliin.

Tropenmuseum

Hiihtolomalla Hollannissa: Amsterdam (2. päivä)

Stedelijk Museum

Keskiviikkona ensimmäinen kohteeni oli nykytaiteen ja designin museo Stedelijk Museum. Menin sinne raitiovaunulla nro 2, jotta en väsyttäisi jalkojani heti aamulla. Amsterdamissa on mukavasti turisteille sopiva lippusysteemi. Raitiovaunusta voi ostaa rahastajalta 24 tunnin lipun (maksoi 7,50 euroa), jonka voimassaoloaika alkaa ensimmäisestä vilautuksesta lukulaitteelle. Lippu on sirukortti ja jostain syystä päivälippuakin pitää näyttää lukulaitteelle myös silloin, kun poistuu kulkuvälineestä. Paikalliset asukkaat näyttivät aina lippujaan, joten minäkin tein niin. Haagissa oli samanlainen systeemi. 48 tunnin lippuja myydään myös, mutta niitä ei saa kulkuvälineistä.

Aloitin Stedelijk Museumissa design-puolelta. Suomalainen suunnittelu on siellä hyvin edustettuna, esim. Alvar Aalto ja Rut Bryk. Tapio Wirkkalalle oli omistettu yksi huone. Nykytaiteen osastot olivat hienoja. On aivan uutta taidetta, vähän vanhempaa (Jeff Koons, Willem de Kooning) ja klassikoita (Kandinsky, Malevich, Chagall). Jopa omalta suosikiltani Jackson Pollockilta oli yksi taulu. Pollockia näkee aika harvoin.

Museo on sen verran suuri, että välillä piti käydä kahvilassa, jotta jaksoi jatkaa.

Nykytaiteen museon jälkeen vaihdoin aivan toisenlaiseen kohteeseen. Muutaman minuutin kävelymatkan päässä on Heineken Experience. Heinekenin vanhaan panimoon on rakennettu olutsuvun historiaa ja oluen valmistusta esittelevä näyttely. Kävijät olivat aika erilaisia kuin edellisessä käyntikohteessani museossa. Suurin osa oli nuoria miehiä, mutta oli siellä muitakin vanhoja naisia kuin minä.

Heineken Experience on toteutettu kekseliäästi ja osin interaktiivisesti. Oluen valmistusta esitellään lyhyellä filmillä. Katsomo liikkuu, värähtelee ja keinuu. Oluen maistamista opetetaan lyhyesti (oikeaa olutta maistaen). Kierroksen lopussa on tietysti baari, jossa voi juoda pääsylippuun sisältyvän tuopillisen ja enemmänkin, jos maistuu.

Seuraavaksi ajoin raitiovaunulla Rembrandtpleinille syömään. Tällä kertaa pastaa.

Jatkoin raitiovaunulla, kun nyt oli lippu, ja menin lähelle Westerkerkiä Prinsengrachtin varrelle. Halusin kävellä kanavan vartta Leidsepleinille. Otin samalla kuvia jokaisesta matkalla olleesta sillasta sekä sillalta. Niitä oli aika monta. Tulin ajatelleeksi, että Amsterdamissa täytyy olla hyvin järjestetty organisaatio, joka huolehtii siltojen kunnosta. Monella sillalla ajetaan autoillakin, joten niiden pitää kestää.

Leidsepleinilla join leivoskahvit. Sen jälkeen menin hetkeksi hotellille.

Iltaohjelmassa oli elokuvateatteri Tuschinski aivan Rembrandtpleinin vieressä. Tuschinski on hieno vanha teatteri, hieno sekä sisältä että ulkoa. Sali 1 on opaskirjojen mukaan upein, mutta siellä meni 50 Shades of Grey, joten valisin salin 2 Birdmanin. Tulin siis katsoneeksi Birdmanin viikkoa ennen kuin se palkittiin Oscareilla. Hollannissa elokuvat näytetään sivistyneesti eli alkuperäiskielellä hollanniksi tekstitettyinä.

Heineken Experience

Prinsengracht

Herengracht

Rembrandt aukiollaan

Elokuvateatteri Tuschinski

Hiihtolomalla Hollannissa: Amsterdam (1. päivä)

Helmikuun hiihtolomallani siirryin Haagin jälkeen Amsterdamiin. Viikonpäivä oli tiistai. Koska kiertelin aamupäivällä vielä Haagissa, tulin Amsterdamiin yhden maissa. Matkustin tietysti junalla ja saavuin Amsterdamin keskusrautatieasemalle.

Hotellini Inntel Hotels Amsterdan Centre oli erinomaisella paikalla noin viiden minuutin kävelymatkan päässä asemalta. Huoneeksi sain ison kahden hengen huoneen. Varaukseeni ei kuulunut aamiaista, mutt hotellissa selvisi, että se maksoi vain 14 euroa ja päätin kokeilla sitä seuraavana aamuna. Se kannattikin. Erinomainen aamiainen, joten söin sen molempina hotelliaamuinani.

Tiistaina saapuessani en tietenkään jäänyt hotelliin, vaan poistuin nopeasti kaupungille. Olen käynyt Amsterdamissa kaksi kertaa aiemmin, joten en tällä kertaa mennyt kolmeen turistien suosikkikohteeseen eli Anne Frankin taloon, van Gogh Museumiin, enkä Rijksmuseumiin.

Rembrandthuisissa en ollut käynyt, joten suuntasin ensimmäiseksi sinne. Rembrandt asui talossa siihen saakka, kunnes teki konkurssin ja joutui muuttamaan pois. Talo on entisöity säilyneiden tietojen perusteella. Kävin muutama vuosi sitten Atwerpenissa ja siellä Rubensin talossa. Näistä kahdesta taiteilijatalosta Rubensin talo on paljon hienompi. Ilmeisesti hän osasi hoitaa taloutensa paremmin kuin Rembrandt, vaikka jälkimmäinen olikin paljon parempi taiteilija. Joka tapauksessa Rembrandthuisissakin kannattaa käydä. Vaikka oli helmikuu, talossa oli niin paljon kävijöitä, että joissakin huoneissa oli ahdasta (huoneet olivat aika pieniä). Varsinaiseen turistiaikaan sisäänpääsyä joudutaan varmaan rajoittamaan.

Sitten kello olikin jo niin paljon, että piti päästä syömään. Läheinen Rembrandtplein on ravintoloiden ja kahviloiden reunustama aukio, josta jokainen löytää itselleen sopivan ruokapaikan. Muistin Rembrandtpleinin aikaisemmilta käynneiltäni, jolloin oli kesä ja terasseilla oli mukava istuskella. Helmikuussa moni ravintola käytti infrapunalämmittimiä, mutta varsinkin ruokailijat suosivat sisätiloja. Löysin mukavan ravintolan, jossa söin hollantilasen pizzan vastineen eli letun, jonka täytteenä oli kinkkua.

Loppupäivän käytin kävellen. Vain kävelemällä tutustuu kaupunkiin kunnolla. Kävelin Bloemenmarktin (kukkatori) kautta Leidsepleinille. Kukkatorilla myytiin tähän aikaan vuodesta enimmäkseen kukkasipuleita, mutta oli siellä tulppaanejakin. Leidseplein on kesäaikaan iltaelämän keskus, mutta oli sen kahviloissa nytkin paljon istuskelijoita. Minä pidän enemmän Rembrandtpleinista.

Kävelyni aikana pistäydyin kirjakaupassa ja ostin yhden hollantilaisen, englanniksi käännetyn kirjan, jota aloin myöhemmin lukea olutlasillisen ääressä. Keskustan Dam-aukion takana on vanhaan hienoon rakennukseen tehty ostoskeskus Magna Plaza, jota kävin katsomassa, mutta tapani mukaan en mennyt yhteenkään kauppaan. Hotelliin palasin melko aikaisin illalla. Edellisellä viikolla alkanut flunssa väsytti vielä.

Rembrandthuis

Bloemenmarkt

Hiihtolomalla Hollannissa: Haag

Miksi kukaan lähtee hiihtolomalla Hollantiin? Juuri siksi. Siellä ei ainakaan tarvitse hiihtää.

Olin Haagissa yhden yön. Haag on mukava pieni kaupunki ja siellä viettämäni aika oli juuri sopiva. Lensin aikaisin aamulla Schipoliin, jonka rautatieasemalta kulkee junia Haagiin tiheästi. Junamatka kesti InterCityllä puoli tuntia. Matkalla pysähdyttiin 15 minuutin kohdalla Leidenissa. Hollantilainen InterCity on kuin Helsingin seudun lähijuna.

Nähtävyydet

Haagin kuuluisin ja paras nähtävyys on taidemuseo Mauritshuis, joka keskittyy hollantilaiseen 1600-luvun taiteeseen. Siellä on useita Rembrandtin töitä, esimerkiksi omakuvia sekä Tohtori Tulpin anatomianluento. Kokoelman helmi on Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru (Turbaanipäinen tyttö). Museorakennus on vanha palatsi ja myös itsessään näkemisen arvoinen. Mauritshuis on keskustan Hofvijver-järven rannalla. Sitä todellakin kutsutaan järveksi, vaikka se on oikeasti pikkuruinen lampi.

Toinen upea nähtävyys on Panorama Mesdag. Se on taiteilija Hendrik Willem Mesdagin avustajineen 1880-luvulla maalaama maisema Haagin Scheveningenistä. Panoraama on sylinterin muotoinen maalaus, jota pääsee katsomaan keskelle sijoitetulta lavalta. Olen nähnyt pari sellaista aiemminkin, mutta Panorama Mesdag oli erityisen vaikuttava. On käsittämätöntä, miten kolmidimensioinen illuusio siinä saadaan aikaan. Vaikka katsoja kuinka tietää katselevansa kankaalle maalattua taulua, niin maisema näyttää aivan aidolta. Valaistuksella on tärkeä osa vaikutelman luomisessa.

Merenrannalla Scheveningenin kylässä kannattaa myös käydä. Siellä on upea hiekkaranta ja rantabulevardi, jonka varrella on ravintoloita ja kahviloita. Helmikuussa ranta ei tietenkään ollut parhaimmillaan ja tuskin aurinkolasien ja uimalakkien myyjä kioskissaan teki montaakaan kauppaa päivässä. Voi vain kuvitella, miten vilkas ranta on kesällä. Nytkin bulevardilla oli yllättävän paljon kävelijöitä. Ranta on sen verran kaukana keskustasta, että sinne kannattaa mennä raitiovaunulla, linja numero 1. Matkan varrella on Vredespaleis (Rauhan palatsi), jossa toimii YK:n kansainvälinen tuomioistuin.

Binnenhof on vanhaa hallintoaluetta Haagin keskustassa. Sisäpihan läpi pääsee kävelemään parlamenttitalon ohi.

Katettu kauppakeskus Passage aivan keskustassa on alun perin vanha, rakennettu 1800-luvulla, ja nyttemmin sitä on vielä laajennettu. Passagessa on tasokkaita (ja kalliita) myymälöitä ja kahviloita.

Muuta

Haag on Hollannin hallintokaupunki ja siellä on myös kuninkaallinen palatsi. Palatsin puistoon pääsee kävelemään.

Turisti kaipaa tietysti aina ravintoloita ja kahviloita. Rautatieaseman ja keskustan välillä on ravintolakadut Korte Poten ja Lange Poten. Keskustan koilliskulmassa on vilkas Denneweg.

Hotellini oli Novotel Den Haag City Centre, neljän tähden hotelli keskustassa Passagen vieressä. Sen paremmassa paikassa hotelli ei voi olla Haagissa. Hotelli oli muutenkin aivan hyvä. Aamiainen oli erinomainen, mutta kallis.

Kuvia

Mauritshuis

Mauritshuisin heijastus

Panorama Mesdagin sisäänkäynti

Binnenhofin sisäpiha

Ranta

Passage

Suklaakahvila Hop & Stork Passagessa

Kuninkaalliset katulamput

Denneweg

On Haagissa kanavakin

Hotellin (ja Passagen) sisäänkäynti