Olin aiemmin katsellut Pariisia ylhäältä
esimerkiksi Eiffel-tornista. Nyt päätin mennä Tour Montparnasseen, jossa en
ollut käynyt. Hotellin edestä pääsin bussiin 94. Se on varsinainen
näköalareitti: Madeleine, Place de Concorde, Seinen yli, Boulevard
Saint-Germain, Boulevard Raspail, Rue de Rennes, suoraan Tour Montparnassen
juurelle.
Tornitalon edessä olevan rakennuksen
alakerroksissa on kauppakeskus. Tour Montparnassen näköalakerros on kerros 56.
Hissi näytti, että noustiin 196 metriä. Nousu maksoi 10,50 €. Näköala on hyvä
joka suuntaan. Ilma vain oli utuinen. Tulin ottaneeksi liikaa kuvia, niin kuin
aina vastaavissa paikoissa. Tässä esimerkiksi yksi. Eiffel-tornin takana
häämöttävät La Défensen pilvenpiirtäjät. Oikeassa reunassa näkyy
Invalidikirkko.
Seuraava kohde oli Cimetière du Montparnasse,
mutta ennen sinne menoa kiertelin Tourin ja hautausmaan eteläpuolella olevia
katuja. Vastaan tuli katu, jonka nimikyltistä piti ottaa kuva. Kaikki Asterixin
lukijat tietävät, miksi.
Ranskalaiset hautausmaat ovat aivan erilaisia
kuin suomalaiset eli kivisempiä. Cimetière du Montparnassella oli
karttoja, joista näkyy, minne kuuluisuuksia on haudattu. Etsin Sartren ja de
Beauvoirin yhteishaudan. Se onkin aivan pohjoisen pääsisäänkäynnin vieressä.
Hautakiven päällä olevat laput ovat bussi- ja metrolippuja.
Sitten taas kävelin, kohti Luxembourgin puistoa,
mutta tarkoituksella mutkitellen. Puistossa oli paikallisia asukkaita syömässä
eväitään. Palasin Boulevard du Montparnasselle ja kävin syömässä pizzan. Ruuan
jälkeen jaksoin taas kävellä, lähdin kohti Saint-Germain-des-Prés -aukiota.
Matkalla pysähdyin katselemaan yhden kiintestönvälittäjän ikkunaa. En ymmärrä,
miten pariisilaiset hankkivat asuntonsa. Hinnat ovat todella korkeita.
Ääriesimerkki: viiden (!) neliön ullakkohuone maksoi 65 000 €. Oli taas lämmin
ja Saint-Germainissa löysin Les Deux Magots -kahvilasta vapaan pöydän ja söin
jäätelöannoksen. Les Deux Magots on mainittu kaikissa opaskirjoissa entisten
(ja nykyisten ?) intellektuellien paikkana. Kahvilaa vastapäätä
on Pariisin vanhin kirkko Église Saint-Germain-des-Prés, jonka kävin
katsastamassa.
Jalat alkoivat olla niin väsyneet, että menin
elokuviin. Valitsin ennestään minulle tuntemattoman George Cukorin kuvan Holiday,
pääosissa Katharine Hepburn ja Cary Grant. Teatteri oli Rue des Écolesilla.
Elokuvan jälkeen kävelin Seinen rantaan Place Saint-Michelille, jossa on paljon
kahviloita. Join yhden oluen. Sen jälkeen bussilla 27 Gare Saint-Lazareen ja
hotelliin. Pienen jalkojen lepuutuksen jälkeen kävin vielä bulevardeilla
syömässä salaattiannoksen.
(Melkein) yksin
elokuvissa
Pariisissa kannattaa käydä elokuvissa. Tarjonta
on laaja. Keskiviikkoisin ilmestyy lehti Pariscope, josta löytyy Pariisin
kulttuuritarjonta. Lehden elokuvasivut ovat kattavat. Uutuuselokuvat
arvostellaan ja muistakin kuvista on lyhyet kuvaukset. Suurin osa elokuvista on
dubattu ranskaksi, mutta monet teatterit näyttävät tekstitettyjä versioita. Ne
on merkitty v.o. (version original). Kyseisiä teattereita on varsinkin
latinalaiskortteleissa. Lippuja myydään suomalaisesta oudolla tavalla. Lehdessä
ilmoitettu aika ei ole elokuvan alkamisaika, vaan silloin alkaa lippujen
myynti. Itse elokuva alkaa kymmenen - viisitoista minuuttia myöhemmin.
Elokuvateatterissa on paikannäyttäjä, joka odottaa saavansa juomarahaa. Nyt,
kun kävin katsomassa elokuvan Holiday, meitä katsojia oli lopulta noin
100-paikkaisessa teatterissa peräti viisi. Kukin sai istua, minne halusi, mutta
paikannäyttäjä oli silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti