Terezin

Viime kesän Prahan matkalla teimme ekskursion Terezinin keskitysleirille. Terezin (saksaksi Theresienstadt) on 1700-luvun lopulla rakennettu linnoituskaupunki, jossa on ollut "pieni" ja "suuri" linnoitus. Suuren linnoituksen alueella on nykyisinkin kaupunki. Pientä linnoitusta käytettiin 1800-luvun loppupuolelta alkaen poliittisena vankilana.

Natsit perustivat linnoitukseen keskitysleirin. Terezin ei ollut tuhoamisleiri, mutta siitä huolimatta siellä oli surkeat olot ja suuri osa sinne joutuneista juutalaisista kuoli. Terezinistä lähetettiin vankeja muille keskitysleireille, esim. Auschwitziin. Opas kertoi, että Terezin oli olevinaan mallileiri, jota esiteltiin Punaisen Ristin tarkastajille. Meille näytettiin pätkiä saksalaisten tekemästä propagandafilmistä, jossa leirin asukkaat pelasivat jalkapalloa, ompelivat tai kävivät koulua. Hämäystä kaikki. Nyt filmin taustalla lueteltiin lukumääriä: kuinka paljon ihmisiä vietiin muihin keskitysleireihin ja kuinka moni (lue: kuinka harva) selvisi.

Linnoitusta lähestyttäessä ensimmäisenä on hautausmaa, johon on haudattu vankeja, jotka kuolivat vielä vapautuksen jälkeen.

Linnoitusta on alun perin ympäröinyt vallihauta.

Taustalla näkyvän portin päällä lukee "Arbeit macht frei".

Vankien asuintiloissa näytti samanlaiselta kuin muissakin keskitysleireissä. Alla olevan kuvan kaltaisia ovat varmaan kaikki nähneet.

Yksi yksityiskohta: seinän uloketta pitkin saattoi päästä linnoitusta ympäröivälle muurille ja pakoon. Niinpä uloke on rikottu.

Keskitysleirin saksalaisella johtajalla oli jopa uima-allas.

Terezinin kaupungissa on keskitysleirimuseo, jossa on esimerkiksi leirillä olleiden lasten piirroksia. Kaupungin reunalla on myös krematorio, jossa vankien ruumiita poltettiin. Sen viereisellä kentällä on muistoalue.

Koska linnoituksessa oli pitkään vankila, siihen liittyy muutakin historiallista kuin keskitysleiri. Kuuluisin vanki lienee ollut Gavrilo Princip, jonka Sarajevossa ampumat laukaukset olivat viimeinen sysäys ensimmäiselle maailmansodalle. Alla on kuvia sellistä, jossa Princip oli seinään kytkettynä kolme vuotta, ennen kuin kuoli tuberkuloosiin.

Praha: ruoka ja juoma

Kahvilat

Prahassa on upea keskieurooppalainen kahvilakulttuuri. Pöytiintarjoilu on tietysti itsestäänselvyys, mutta sen lisäksi on muutakin. Esimerkiksi kahvikupit olivat aina lämmitettyjä. Joskus ne olivat niin kuumia, että piti odottaa hetki ennen kuin pystyi juomaan. Mutta kahvi pysyi kauan kuumana.

Kehun tässä erikseen kahta kahvilaa. Osuimme aivan sattumalta kuuluisaan kahvila Slaviaan, kun kerran etsimme janoissamme kahvilaa. Sillä kertaa joimme vain espressoa ja kivennäisvettä, mutta kävimme Slaviassa myöhemmin uudelleen nauttimassa herkkuja. Slavian sisustus on klassisen tyylikäs ja siellä on elävää pianomusiikkia. Pianisti oli paikalla jo melko aikaisin. Slavia on perustettu jo vuonna 1863 ja se on ollut taiteilijoiden suosiossa. Itse Václav Havel on istunut siellä ja nobelisti Jaroslav Seifert kirjoitti siellä runojaan.

Grand Café Orient on Mustan Madonnan talossa, samassa, jossa on kubistitaiteen museo. Kahvilan sisustuksessa on vaikutteita kubismista. Kahvila on toisessa kerroksessa ja se parvekkeelta voi katsella katuelämää. Kakut ovat aivan ihania!

Edellisten kehujen jälkeen annan moitteet yhdelle kahvilalle. Hyvässä paikassa Republiky-aukion laidalla on kahvila cacao. Siellä oli paljon tarjoilijatyttöjä, mutta he seisoivat juttelemassa keskenään baaritiskillä selät asiakkaisiin päin. Meille ei tuotu koskaan tilaamaamme kakkupalaa, mutta sen sijaan, kun lopulta saimme pyydetyksi laskun, kakusta yritettiin laskuttaa. Kun huomautimme asiasta, alkoi selittely, jossa muun muassa ehdotettiin, että voisimme ottaa kakun mukaan. Mukaan? Turistit! Pitkähkön inttämisen jälkeen saimme oikean laskun. cacaota en siis voi suositella.

Slavian espressokuppi

Grand Café Orientin kakut

Ravintolat

Tšekkiläinen keittiö ei ole kuuluisa kevyestä kesäruoasta, vaan tuhdeista liharuoista. Matkoilla pitää aina kokeilla paikallisia ruokalajeja. Löysimme muutaman oikein mukavan ravintolan, joiden ruokalistalla oli sekä perinteisiä tšekkiläisiä että kansainvälisiä ruokia.

Lähellä kaupungintaloa, Rybná-kadulla on ravintola Nostalgie. Ravintola on pieni ja viihtyisä, ja täynnä.

Masná-kadulta löysimme ravintolan nimeltä Amos. Siellä oli paikallisia asukkaita. Ruokalistalla oli paljon valinnanvaraa. Ravintolassa on hyvin vähän paikkoja, mutta satuimme aikaan, jolloin saimme pöydän. Amos on muutaman minuutin kävelymatkan päässä Vanhankaupungin aukiolta, mutta jotenkin pois turistien kulkureiteiltä, mikä näkyi hinnoissa. Esimerkiksi pieni olut maksoi vain 25 korunaa (eli noin yhden euron).

Suurempi ravintola on La Republica Na Pořiči -kadulla. La Republicaa mainostetaan olutravintolana, mutta sieltä saa myös hyvää ruokaa.

Ravintola Amos (kuvaa otettaessa satoi)

La Republican paisti

Kaduilla myytiin alla olevan kuvan mukaisia munkin tapaisia leivonnaisia. Emme syöneet niitä, mutta paistopaikat levittivät ympärilleen herkullista vaniljan tuoksua.

Praha: linna

Prahan linnan alueella käy varmasti jokainen turisti. Sinne pääsee katselemaan ilman sisäänpääsymaksua, mutta jos haluaa käydä rakennuksissa sisällä, niin pitää ostaa lippu. Kultaiselle kujallekaan ei pääse ilman lippua. Erilaisia lippuyhdistelmiä on myynnissä useita. Me ostimme lipun, jolla pääsi neljään kohteeseen: Pyhän Vituksen katedraaliin, Pyhän Yrjön basilikaan, Vanhaan kuninkaanpalatsiin ja Kultaiselle kujalle.

Pyhän Vituksen katedraali on suuruudellaan hiljentävä niin kuin vanhat katedraalit yleensä ovat. Lasimaalaukset ovat upeita. Kuvassa on ruusuikkuna sisäänkäynnin yläpuolella.

Pyhän Yrjön basilikassa on 800-luvulta peräisin olevia romaanisia osia. Kaunista.

Vanhassa kuninkaanpalatsissa ei saanut ottaa kuvia (monet ottivat, mutta olin tottelevainen). Hienointa oli erikoinen katto.

Kultainen kuja on linnan alueen nähtävyyksistä kivoin. Kuja itse pienine vanhoine taloineen on viehättävä. Lisäksi taloihin on sisustettu vanhoja käsityöläispajoja ja asumuksia sellaisina kuin ne ovat luultavasti olleet. Joissakin taloissa on turistirihkamamyymälöitä, mutta ne eivät pilaa vaikutelmaa.

Praha: täsmäkohteita

Prahassa on paljon katsottavaa. Tässä muutamia kohteita

Taidemuseot

Yli kymmenen vuotta sitten tekemälläni ensimmäisellä matkalla kävin Kansallisgallerian modernin ja nykytaiteen museossa (Veletržnin palatsissa) ja aivan keskustassa sijaitsevassa Kubismin museossa (Mustan Madonnan talossa). Modernin ja nykytaiteen museossa on tšekkiläistä ja kansainvälistä taidetta, mm. Picasso, Gauguin, Klimt. Jostain syystä mieleeni ovat jääneet parhaiten museon valvojat, jotka pitivät tiukasti huolta siitä, että kävijä katsoi kokoelmat oikeassa järjestyksessä. Kubistimuseo on minusta Prahan paras taidemuseo. Siellä on tšekkiläisten kubistien teoksia (heistä yhden sukunimi on Kubista!) ja museo on tarpeeksi pieni, jotta maalauksiin jaksaa tutustua kunnolla. Tämän kesän matkalla kävin Mucha-museossa. Sekin on pieni, mutta Alfons Muchan koristeellinen tyyli ei vetoa minuun samalla tavalla kuin kubismi.

Muita museoita

Kansallinen tekniikan museo on kukkulalla Vltava-joen pohjoislaidalla. Vietin matkakumppanini kanssa siellä peräti kolme tuntia. Eniten aikaa kului ensimmäisessä näyttelysalissa, jossa oli kulkuvälineitä polkupyöristä autojen kautta lentolaitteisiin. Museo on aika suuri. Muissa saleissa oli mm. valokuvausta, painotekniikkaa, arkkitehtuuria ja kodin elektroniikkaa. Ylimmässä kerroksessa oli mukava osasto, jossa oli lähinnä lapsille tarkoitettuja interaktiivisia pelejä ja tehtäviä. Satuimme olemaan museossa aikaan, jolloin siellä oli vain vähän lapsia, joten mekin kokeilimme joitakin (opettavaisia) pelejä.

Kirjallisuudesta kiinnostuneille Prahassa on Kafka-museo joen rannalla aivan Kaarlensillan kupeessa.

Eläintarha

Prahassa on suuri eläintarha. Sinne pitää mennä metrolla ja bussilla: ensin metrolla Holešovicen asemalle ja sieltä bussilla 112 eläintarhaan. Eläintarha on tosiaan suuri ja sen alue on mäkinen. Vaatii kuntoa kiertää tarha kokonaan. Eniten katsojia keräsivät norsut ja jääkarhut. Minun kuvassani on varaani.

Petřinin näköalatorni

Petřinin kukkulan näköalatorni on yksi monista paikoista, joista Prahaa pääsee katsomaan ylhäältä. Torni on rakennettu jo vuonna 1891 ja sen esikuvana sanotaan olevan Eiffelin torni. Kukkulalle pääsee köysiradalla, jossa kelpaa sama lippu kuin muussakin julkisessa liikenteessä. Tornista on hieno näköala ympäristöön, Prahan keskustan suunnan lisäksi myös muihin suuntiin. Prahan linna näkyy sieltä erinomaisesti. Linna on tietysti Prahan päänähtävyyksiä, mutta siitä kirjoitan myöhemmin erikseen.

Praha: vaeltelua

Olin elokuun alussa Prahassa. Kirjoitan matkasta useamman jutun, mutta tähän ensimmäiseen laitan vain kuvia. Praha on kaunis kaupunki, kuten kaikki tietävät, ja sieltä on otettu loistavia valokuvia. Minun kuvani eivät ole hyviä, mutta yritän niillä näyttää, mitä Prahassa kävellessään näkee.

Jos käveleminen alkaa väsyttää, voi ajaa raitiovaunulla. 90 minuuttia voimassa oleva lippu maksoi 32 korunaa (noin 1,3 euroa). Matka keskustasta esimerkiksi linjan 26 päätepysäkille kestää noin 30 minuuttia ja matkalla näkee muutakin kuin keskustan vanhoja taloja. Praha on suuri kaupunki, joten kaupunkimaisuus jatkuu koko matkan ajan.

Týnin Neitsyt Marian kirkon tornit illan hämärtyessä.

Kaarlensillalta Prahan linnan suuntaan.

Kanava Kaarlensillan vieressä.

Kaarlensilta ja joutsenet.

Vltava-joen vapaa-ajankäyttöä.

Tyypillisistä tyypillisin kattokuva Prahan linnalta otettuna.

Václavin aukio.

Václavin aukion taloja.

Václavin aukio iltavalaistuksessa.

Yksityiskohtia.

Lisää yksityiskohtia.

Raitiovaunulinjan 26 varrelta.

Edelleen linjan 26 varrelta.

Raitiovaunut päätepysäkillä.

Stuttgart ja Mercedes

Tämän vuoden toukokuussa olin Stuttgartissa puolitoista päivää. Kuljin junalla. Kun kävelin asemalta hotelliin, huomasin heti, että Stuttgartin arkkitehtuuri näyttää sekavalta. Saksalaiset kaupungit eivät ole yleensäkään kovin kauniita, mutta Stuttgartin sekavuus on ennätys. Alla on kuva kaupungin keskusaukion eli Schlossplatzin kulmauksesta, johon on rakennettu taidemuseolle lasikuutio vanhojen rakennusten viereen.

Schlossplatz ei ole kaunis, mutta sen reunoilla olevissa kahviloissa on mukava istuskella ja seurata ihmisvilinää. Yhdessä kahvilassa sain pyytämäni valkoviinin lasituopissa. Pöytä ei ole vinossa, vaan tuopin reuna ei ole vaakasuora.

On Stuttgartissa toki kauniitakin paikkoja. Schlossplatzin lähellä on puisto Schlossgarten, jossa on lampi, suihkulähteitä ja kauniita istutuksia.

Lyhyellä matkallani valitsin kolme tutustumiskohdetta: Staatsgalerie, kirjasto ja Mercedes-Benz Museum.

Stuttgartissa on useita taidemuseoita, joista Staatsgalerie vaikutti mielenkiintoisimmalta. Sinne on vapaa pääsy keskiviikkoisin ja olin sattumalta Stuttgartissa juuri keskiviikkona. Ilmaisesta sisäänpääsystä huolimatta museossa oli vain vähän vierailijoita, joten taidetta sai katsella kaikessa rauhassa. Kuvia museossa ei saanut ottaa. Staatsgalerie on hieno taidemuseo. Sen valaistus on yksi parhaita, mitä olen nähnyt. Picasson teoksia oli yksi huoneellinen. Muita taiteilojoita: Yves Klein, Giacometti, Willi Baumeister, Max Ernst, Miró, Dalí, Klee, Chagall, Modigliani, Matisse, Monet, Kirchner, Nolde… Listaa voisi jatkaa vielä pitkään.

Stuttgartissa on upea uusi kirjasto. Rakennuksessa on monta kerrosta ja keskellä on valopiha. Kokonaisvaikutelma on valoisa ja valkoinen. Kiertelin lähinnä kerroksessa, jossa on kaunokirjallisuutta ja löysin sieltä esimerkiksi Mika Waltarin ja Leena Lehtolaisen teoksia. Valitettavasti museon sisältä sai ottaa valokuvia vain omaan käyttöön, joten en uskalla liittää kuvia blogiin. Ulkoapäin rakennus on ruma. Kuten kuvasta näkyy, kirjaston ympärillä rakennetaan. Stuttgartissa rakennetaan muutenkin paljon.

Stuttgart on Mercedes-Benzin kaupunki. Kaupungin maamerkki on torni rautatieaseman vieressä.

Matkani tärkein kohde oli uusi Mercedes-Benz Museum. Pelkkä museorakennus on nähtävyys. Museo on suunniteltu niin, että vierailijat viedään hissillä ylimpään kerrokseen, jossa ovat vanhimmat näyttelyesineet. Sieltä laskeudutaan kerros kerrokselta alaspäin kohti uudempia automalleja. Kerroksesta toiseen johtavan käytävän seinällä on kuvia historiallisista tapahtumista, jotka liittyvät ajallisesti seuraavan kerroksen autoihin. Alhaalla esitellään jo sähköautoja. Aivan alimpana ovat kilpa-autot, jotka on sijoitettu kaltevalle alustalle niin, että näyttää kuin autot olisivat liikkeellä. Museossa ei ole kovin paljon tietoja kilpa-autojen kuljettajista, mutta Mika Häkkinen on hyvin esillä. Hänen ajohaalarinsa ja F1-autonsa ovat näytteillä. Museo on niin kiiltelevän puhdas, että en ole nähnyt vastaavaa missään. Näin yhden siivoojan, joka pesi ennestään putipuhdasta lattiaa. Mercedes-Benz Museum on ylivoimaisesti hienoin automuseo, jossa olen käynyt.

Olin yön hotellissa, jonka nimi oli Wartburg. Tottahan toki Mercedes-Benzin kaupungissa pitää yöpyä Wartburg-hotellissa!